Jos lumi vielä muistuttaa sinua minusta

Vieläkö kävelet öisin joen jäällä?
Se varmasti kantaa kevyet jalkasi.
Jos lumi vielä muistuttaa sinua minusta,
annatko sen laskeutua huulillesi?

Aika on kulkenut tavalliseen tapaansa
jättämättä jälkiä lumeen.
Muuttumattoman kaupungin kadut,
hiljaisia jokaisella askeleella.

Samat maisemat sinun kanssasi,
sinun silmilläsi olivat kauniimpia.
Minun silmäni ovat liian väsyneet,
eivät näe mitä eniten etsivät.

Minä en uskalla enää astua jäälle
Ei se kantaisi raskasta sydäntäni
Ja koska lumi vielä muistuttaa sinusta,
en anna sen laskeutua huulilleni.

Jos vielä annat lumen laskeutua,
muistuttaako se sinua
jostain toisesta?

Ikuisuus

Maailman kaikki aika
ei ole tarpeeksi,
jos haluan istua vierelläsi
ja antaa sinun nojata olkaani vasten.
Mutta sekunti on liian kauan,
tämä hetki on liian pitkä.

Varjo vain

Minä tahtoisin kadota hiljaa.
Olla varjo vain
sillä varjo vain ei jälkeä jätä.

Tahtoisin olla kevyt muille kantaa.
Itselleni painoton,
jotta jaksaisin pudottamatta muut.

Minä tahtoisin olla toinen,
kolmas ja neljäskin.
Ehkä enempänä jaksaisin enemmän.

Ja itseni tähden
minä tahtoisin pilveksi taivaalle.
Mutta muiden tähden jään,
nousen hajotakseni uudelleen
ja hajoan kai noustakseni.