Kaksi viikkoa

Sinä olet poissa

ja kahteen viikkoon en ole avannut ovea,

jottei tuoksusi karkaisi huoneista.

Enkä enää katso ikkunasta puoli viiden jälkeen.

Näkisin vain

kuinka olet poissa pihaltamme.

Kahvimukisi on vieläkin pöydässä.

Sen reunalla huultesi muisto odottaa

minun rohkeuttani.

Aalto

Sinun kätesi kylmenee,

minun varpaani ovat jo jäässä.

Tunnottomat sormesi

eivät enää jaksa pitää kiinni minusta

eivätkä minun jalkani kanna.

Me istumme katsomassa

kuinka vesi vetäytyy horisonttiin

ja istuessamme tiedämme,

että se tulee vielä takaisin.

Pian

ja se huuhtoo meidät pois.