2011/01/23

Jos lumi vielä muistuttaa sinua minusta

Vieläkö kävelet öisin joen jäällä?
Se varmasti kantaa kevyet jalkasi.
Jos lumi vielä muistuttaa sinua minusta,
annatko sen laskeutua huulillesi?

Aika on kulkenut tavalliseen tapaansa
jättämättä jälkiä lumeen.
Muuttumattoman kaupungin kadut,
hiljaisia jokaisella askeleella.

Samat maisemat sinun kanssasi,
sinun silmilläsi olivat kauniimpia.
Minun silmäni ovat liian väsyneet,
eivät näe mitä eniten etsivät.

Minä en uskalla enää astua jäälle
Ei se kantaisi raskasta sydäntäni
Ja koska lumi vielä muistuttaa sinusta,
en anna sen laskeutua huulilleni.

Jos vielä annat lumen laskeutua,
muistuttaako se sinua
jostain toisesta?

2011/01/16

Ikuisuus

Maailman kaikki aika
ei ole tarpeeksi,
jos haluan istua vierelläsi
ja antaa sinun nojata olkaani vasten.
Mutta sekunti on liian kauan,
tämä hetki on liian pitkä.

2011/01/09

Varjo vain

Minä tahtoisin kadota hiljaa.
Olla varjo vain
sillä varjo vain ei jälkeä jätä.

Tahtoisin olla kevyt muille kantaa.
Itselleni painoton,
jotta jaksaisin pudottamatta muut.

Minä tahtoisin olla toinen,
kolmas ja neljäskin.
Ehkä enempänä jaksaisin enemmän.

Ja itseni tähden
minä tahtoisin pilveksi taivaalle.
Mutta muiden tähden jään,
nousen hajotakseni uudelleen
ja hajoan kai noustakseni.

2010/09/02

Yhteiset unet

Hiljaa me olemme muuttuneet
hyvin oudoiksi ja vieraiksi.
Meistä on tullut muita,
uusia mieliä vanhojen paikalle.

Joskus meillä oli yhteiset unet,
ovet auki mennä ja tulla.
Meillä oli sama sydän ja samat silmät.

Nyt meillä on toistemme varjot,
unettomuus ja lukkoja lukoissa.

Minä yritän tarttua käteesi,
löytää tien takaisin sinuun,
mutta sinä vedät sormesi pois.
Sinä lukitset minut ulos.

Minä koputan,
minä kaipaan.

2010/08/19

Kaksi viikkoa

Sinä olet poissa
ja kahteen viikkoon en ole avannut ovea,
jottei tuoksusi karkaisi huoneista.

Enkä enää katso ikkunasta puoli viiden jälkeen.
Näkisin vain
kuinka olet poissa pihaltamme.

Kahvimukisi on vieläkin pöydässä.
Sen reunalla huultesi muisto odottaa
minun rohkeuttani.

2010/08/04

Aalto

Sinun kätesi kylmenee,
minun varpaani ovat jo jäässä.
Tunnottomat sormesi
eivät enää jaksa pitää kiinni minusta
eivätkä minun jalkani kanna.
Me istumme katsomassa
kuinka vesi vetäytyy horisonttiin
ja istuessamme tiedämme,
että se tulee vielä takaisin.

Pian
ja se huuhtoo meidät pois.

2010/07/27

Satakieli

Sade on lakannut pyrkimästä sisälle
ja minä olen lakannut odottamasta
hänen paluutaan niin kuin hän on lakannut palaamasta.

Tähdet ylläni ovat menettäneet valonsa
ja kuu joka heijasti auringon loistoa
on päättänyt minun laillani väsyä osaansa ja vaipua mailleen.

Satakieli istu vierelleni

ole kiltti ja laula kuolinvirteni

Älä yritä karkottaa kuolemaa pois rinnaltani

sillä hän on kauan odottamani vieras.



Satakieli kerro rakkaalleni

että olen elänyt jo liian kauan

ja että vaikka odotin niin kauan niin turhaan

en kadu ainoatakaan hetkeä.

Sieluni, jonka piti olla väsymätön
kuin tuuli, ja erehtymätön sydämeni
ovat päättäneet luopua toivosta kuin se olisi tappava tauti.

Kerron sinulle, rakas ystäväni
vain kaipuu yksin on lähtöni syy
se on se tauti jota ei lääkkeistä vahvin voinut parantaa.

Satakieli istu vierelleni

ole kiltti ja laula kuolinvirteni

Älä yritä karkottaa kuolemaa rinnaltani

sillä hän on kauan odottamani vieras.



Satakieli kerro rakkaalleni

että olen elänyt jo liian kauan

ja että vaikka odotin niin kauan niin turhaan

en kadu ainoatakaan hetkeä.