Sinä olet poissa
ja kahteen viikkoon en ole avannut ovea,
jottei tuoksusi karkaisi huoneista.
Enkä enää katso ikkunasta puoli viiden jälkeen.
Näkisin vain
kuinka olet poissa pihaltamme.
Kahvimukisi on vieläkin pöydässä.
Sen reunalla huultesi muisto odottaa
minun rohkeuttani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti